Perennojen kasvattaminen siemenestä kannattaa

Kosmoskukka

Asumme syrjäisessä paikassa, jossa ei ole suurta pelkoa lehtokotiloiden, espanjansiruetanoiden tai edes monien hankalien rikkaruohojen tulosta puutarhaan ainakaan naapureilta tai ympäröivästä maastosta. Tontin ympärillä kun on lähinnä metsää ja peltoa, joten etanaraukkojen olisi taivallettava useampi kilometri päästäkseen meille lähimmästä asutuksesta. Tämä ei silti tarkoita, etteivät kotilot tai rikkaruohot voisi meille levitä, nimittäin osto- tai vaihtotaimet ovat kai aika tavallinen tapa, miten nuo vihulaiset päätyvät puutarhoihin.

kehäkukka

Minusta onkin tullut hiukan taiminatsi, koska pelkään jonkun pienen kotilonmunan vahingossa kulkeutuvan puutarhaamme. Isolla pihalla emme huomaisi tuholaisten tuloa ennen kuin olisi liian myöhäistä, ja kotiloiden kerääminen käsin isosta puutarhasta kuulostaa painajaismaiselta yritykseltä. Parempi siis olla tarkka etukäteen ja yrittää estää tuholaisten tulo puutarhaan.

Olenkin tottunut syynäämään tarkkaan meille tulevat taimet mutta myös alkanut kasvattaa siemenestä niin yksivuotisia kukkia kuin perennojakin. Viime kesänä tein ensimmäiset syyskylvöni ja kokeilin ainakin lehtosinilatvan, akileijan ja harjaneilikan kylvämistä. Jokin kolmaskin kylvös minulla oli, mutta siinä kylvöksessä yksikään siemen ei itänyt, enkä enää yhtään muista, mikä kasvi oli kyseessä.

Tänä kesänä olen keräillyt talteen erilaisten oman pihan kasvien siemeniä. Lehtoakileijat kasvavat aivan ”väärässä” paikassa, joten olisi tarkoitus kylvää niitä parempaan paikkaan. Kesällä ostettu jaloritarinkannuksen taimi on hurmannut minut niin, että aion kasvattaa sille lisää kavereita useampaan paikkaan. Ja muilta puutarhanystäviltä olen saanut muun muassa valkoisen ukonkellon sekä kirjopikarililjan siemeniä, jotka vai odottelevat kaapissa vuoroaan. Siemenet kannattaa pakata kuivina paperipusseihin tai kirjekuoriin, jotta ne eivät homehdu.

valkoinen lehtisinilatva

Syyskylvöjen teko laatikoihin jännitti kovasti viime vuonna. Osa siemenistähän vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen, joten siksi siemenet on kätevä kylvää ulos syksyllä, jolloin kylmäkäsittely tulee luonnostaan. En oikein tiennyt, olisiko kylvöksille pitänyt tehdä jotain talven aikana, mutta laiskana tyttönä en sitten tehnyt mitään. Avaran taivaan alla kylvökset kastuivat laatikoissa moneen kertaan aivan liian märiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla siemenet silti itivät oikein hyvin.

Heitin syksyllä akileijan siemeniä myös suoraan kukkapenkkiin. Suoraan penkkiin kylväminen on sikäli helpompi menetelmä, että luonto saa hoitaa siemenille sopivat olosuhteet. Ongelmana on vain, että pieniä taimia on vaikea tunnistaa, ja taisinkin vähän liian innokkaana kitkeä osan akileijoista pois rikkaruohoina. Tulevaisuudessa kannattanee merkitä kylvökset paremmin.

Kevätkylvöistäkin on sen verran kokemusta, että satuin kylvämään viime keväänä punahattua sekä myös valkoista lehtosinilatvaa sisällekin esikasvatukseen, koska olin unohtanut kylväneeni sitä jo ulos. Sisätaimet menestyivät oikein hyvin, itse asiassa paremmin kuin ulkotaimet, mutta vaativat kyllä enemmän hoivaa.

lehtoakileijan siemenkotia

Perennojen kasvattaminen siemenestä on järkevää siksikin, että siten uusien kasvien kerryttäminen puutarhaan on (puoli)ilmaista. Siemenet eivät maksa paljon kaupassakaan, ja muiden puutarhureiden kanssa niitä on hauska vaihdella. Lisäksi sisälläni taitaa asua pieni kasvitieteilijänörtti, koska kasvin kasvutavan seuraaminen pikkutaimesta lähtien on alkanut tuntua kiehtovalta. Se, miten tietyn kasvin voi tunnistaa jo ensimmäisistä pienistä lehdistä, on mielenkiintoista. Ja jos käsillä on aivan vieras kasvi, on hauska seurata, minkä näköiseksi se kehittyy. Kasveista tulee tällä tapaa ikään kuin läpikotaisin tutumpia.

Kärsivällisyyttä siemenkasvatuksen kanssa kyllä vaaditaan. Esimerkiksi kaksivuotiset harjaneilikat ovat tällä hetkellä vielä aika pieniä taimia, ja kukkimista saadaan odotella vasta seuraavana kesänä. Akileijan taimet ovat puolestaan jääneet kukkapenkissä liian rennoksi heittäytyneiden rohtosuopayrttien jalkoihin, joten taidetaan tarvita siirtotoimenpiteitä.

Lue lisää

2 comments

  1. Hyvä kirjoitus ja muistutus, että vieraslajit leviävät vähän liiankin helposti näinä päivinä. Me myös olemme onnekkaita, että saareen eivät nämä kotilot sun muut ole vielä löytäneet tietään, joten täytyy itsekin olla tarkkana! Hyviä syyskylvöjä sinne!

    1. Nuo lehtokotilot ja espanjansiruetanat ovat oikeastaan mun pahin puutarhanhoitopainajainen, toivottavasti sellaiseksi jääkin… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share