Tammikuu on toivoa täynnä

Tuntuu nyt vähän naurettavalta myöntää tätä, mutta vaikuttaa siltä, että mielialani ei ole kiinni pelkästään pimeydestä – vaan ennen kaikkea kalenterista. Heti, kun vuosi vaihtui tammikuuksi, olen ollut intoa täynnä erilaisten koti- ja sisustusprojektien suhteen ja alkanut taas suunnitella kevään ja kesän puutarhajuttuja. Siinä missä juuri ennen joulua maailma tuntui vielä kovin pimeältä ja nuhjuiselta ja kevääseen oli valovuosi aikaa, nyt tuntuu, että tässähän tulee suurin piirtein kiire, että ehdin tehdä kaiken ”valmiiksi” ennen kevättä. Objektiivisesti mitattuna valoa ei taida olla vuorokaudessa paljon enempää kuin joulukuussakaan, mutta psykologiset tekijät vaikuttavat todellisuutta enemmän.

Olen kuullut joidenkin ystävien ja tuttavien sanovan, että tammikuu on itse asiassa joulukuuta pahempi, koska ei enää ole joulua odotettavana eikä toisaalta kevätkään ole vielä ihan nurkan takana. En voisi olla enemmän eri mieltä! Tammikuussa on usein jo vähän aurinkoisempaa kuin ennen joulua (katso vaikka ikkunasta ulos, juuri nyt sattuu vihdoinkin sää suosimaan), kevään ensi merkit tulppaanit alkavat hiipiä kauppoihin, vuoden suurimmat lumisateet saadaan tammi-helmikuussa ja kevään esikasvatusten suunnitteleminen alkaa olla enemmän kuin ajankohtaista.

Jos aurinko vihdoin paistaa, herää ainakin minussa valtava sisustus- ja kodinlaittobuumi. Ei ole sattumaa, että ihmisillä on tapana uusia verhojaan juuri kevättalvella. Itse olen ahkeroinut jos jonkinlaisen huonekaluprojektin parissa ja samalla taas asettanut päässäni remonttihommia tärkeysjärjestykseen, joten ei ihme, että tuntuu kiireiseltä ja kevät vaikuttaa olevan jo aivan nurkan takana.

Siinä missä marraskuussa tekee mieli kyseenalaistaa koko maalla asumisen järkevyys, uuden vuoden alkaessa syyt taas muistuvat mieleen. Kohta pääsee jo leikkaamaan omenapuita ja aloittamaan puutarhavuoden, valon lisääntyessä voi iltaisinkin puuhastella vaikka mitä kädentaitohommaa sisällä ja ulkona ja pihaakin katsoo aivan uusin silmin, kun tietää, että mielessä muhivia projekteja pääsee taas pian toteuttamaan.

Myönnän kuitenkin, että vallitsevalla korkeapaineella ja kauniilla säällä saattaa olla jotain tekemistä innostukseni kanssa. Ehkä tammikuukaan ei tuntuisi niin ihanalta, jos sataisi vettä. Mutta silti kalenterin kääntyminen uuden vuoden puolelle merkitsee minulle aina uuden alkua ja energiatason nostoa, joten aionkin nyt nauttia tästä (kevät)talvifiiliksestä täysin rinnoin. Mitä mieltä sinä olet, onko tammikuu innostavaa aikaa vai masentava ei-oikein-mikään-kuukausi?

Lue lisää

2 comments

    1. On se jännä, miten mieliala niin paljon riippuu kalenterista. Tosin juuri tänään kuulin, että päivä on jo pidentynyt puoli tuntia kaikkein pimeimpään aikaan verrattuna. Nopeasti mennään kevättä kohti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share